Kävin lääkärillä lopputarkastuksessa. Kuvassa jalkapöytä näytti edelleen risuaidalta mutta kävelin vastaanotolle kahdella jalalla ehkä hiukkasen horjahtaen, joka taas johtui siitä, että korkeaksi rakennettu tukipohjallinen nostaa jalkapöytää mielestäni liikaakiin. Tarvittaisiin erikoinen jalkine jossa kengän etuosaa olisi olemassakaan ennenkuin jalka viihtyisi täysin kivutta kengässä.
Katson olleeni onnekas: neljännes Lisfrancin murtumista jää diagnostisoimatta, sillä ne naamioituvat salakavalasti tavallisiksi jalkapöydän murtumiksi. Osakseni sattui tarkka ortopedi, joka oli tehnyt lopputyönsä juuri tästä aiheesta, joten pääsin viipalekuvaan ja sain oikean leikkaushoidon.
Kuva näytti hyvältä. Tämän paremmin ei Lisfranc parare yli puolessa vuodessa, mikä on siis aika lyhyt aika luille, pitkä hermoille. Vasta vuoden päästä nähdään missä mennään.
Jalka kesti melko hyvin myös todellisen hyppykeikan Geneveen kahdella välilaskulla ja myös pitkän kävelyn kentällä Kastrupin myrskytuulessa.
Jumppaan käpälää päivittän sillä mielestäni se lisää huomattavasti joustavuutta ja vähentää kipua. Pohjallisen käytöstä ollaan varmaan montaa mieltä ja kuulisin mielelläni kokemuksia myös niiltä, jotka käyttävät kevyitä liimattavia tukia. Kaikki kunnia mittatilaustyönä tehdylle pohjalliselle mutta tämä peseminen ja liottaminen tuntuu tosi historialliselle. Miksi näitä ei voi kopioida jollekin kierrätysmateriaalille esim 15 kappaleen erissä, polttaa tai heittää pois?
Lopuksi rohkaisun sana kaikille Lisfrancin uhreille: tie on pitkä mutta paraneminen ihan mahdollista. Ei suorastaan kylän parhaaksi tanhuajaksi mutta kohtuulliseksi kävelijäksi. Tämä ikävä murtuma on tosi paha niille, jotka rakastavat intohimoisesti naruhyppelyä, kuntonyrkkeilyä tai viiden sentin korkoja. Ihanilla hepsakoilla korkokengillä en enää koskaan kävele. Ehkä.
Noista kengistä ja pohjallisista en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tuohon liikuntaan kannattaa ehdottomasti panostaa. Aloin jonkinlaisen harjoiteohjelman vajaat 3 viikkoa siitä kun jalka tämän vuoden elokuussa oli operoitu. Jalasta meni "kaikki säteet" jotka korjattiin 6 ruuvilla ja jollain rautatangolla. Alussahan kipu ja paineen tuntu on aika sietämätöntä mutta se vähä minkä pystyssä voi olla oli minusta hyvä käyttää tehokkaasti, toki omat tuntemukset huomioiden. Jalkaterän/päkiän seudun voi ja kannattaa varmaankin antaa olla rauhassa, mutta kuntosaleilta löytyy värkki jos toinenkin jolla saa aika kivasti pelastettua jalasta loput. No ehkä ei pohjetta joka on kyllä kadonnut kuin tuhka tuuleen. Myös jalan motoriikkaa on ollut hyvä harjoittaa. Minua neuvottiin heittelemmän esim sukkia/pieniä esineitä lattialle ja sitten poimimaan niitä operoidulla jalalla. Hölmön kuuloista mutta omalla kohdalla tuntuu auttaneen, ja ainakin aika kuluu mukavasti aamuisin ketaraa herätellessä. Pääsikö muuten lentokentällä mutkattomasti turvatarkastuksista läpi metallia täynnä olevan jalan ja kepin kanssa? Jatka ihmeessä kirjoittelua, tämä on ainakin oman pienen googlettelun perusteella harvoja suomenkielisiä sivuja joissa yhtään konkreettista Lisfrancista sekä siitä toipumisesta.
VastaaPoista-törmänen
Kiitos sulle ja kiva kuulla kohtalotoverista!
VastaaPoistaOlen 100% samaa mieltä tuosta liikunnasta, mut on pelastanut ylös- alas jalkajumppa ja kova tahto kävellä. Sun fysio-ohjeet ovat varmasti hauskemmat kuin minulla, poimiminen kuulostaa juuri niin hassulta, että toimii.
Luulen että vammasi on ollut vielä pahempi - hyvä opetus sekin kun luulin että tätä ikävämpää ei olekaan. Olen muutes varma, että ne hurjat kipulääkemäärät vaikuttavat mielialaan, reipastuin muutenkin kun pääsin niistä eroon.
Ruuveja ei näkynyt turvatarkastuksessa. Kysäisin ihan erikseen ja kerroin että olis uusi jalkavarustus mutta eipä piipannut.
Kävelen päivittäin siinä 3-4 km ja olen siirtynyt maastokenkiin sekä jyrkkiin mäkiin täällä Gentsussa. Voi oikeesti alkaa jodlaamaan, on se vaan niin hauskaa.